Blogin tarina


"Jos minulla onkin vain muutama vuosi elinaikaa, miten se kannattaisi elää?"

Kaikki alkoi tästä raadollisesta ajatuksesta.

Kirjoissa ja elokuvissa päähenkilö ottaisi avioeron, irtisanoutuisi työstään, myisi omaisuutensa ja lähtisi kiertämään maailmaa. Minun elämäni päähenkilöllä ei ole tarvetta tehdä näin radikaaleja muutoksia. Eikä se olisi edes mahdollista. Minulla on hyvä perhe ja rakkaita lapsia. Niistä en voi ottaa eroa.

Äitinä ja hyvin voimakkaasti toisista ihmisistä huolehtivana persoonana, minun elämäni päähenkilö varmistaisi, että lapset ja muut rakkaan voisivat elää onnellisen elämän kaikesta huolimatta. Lasten puolesta en voi kuitenkaan tehdä elämän valintoja, suorittaa tutkintoja tai perustaa perhettä. Aviomiehellekään en voi etsiä valmiiksi uutta standardini täyttävää vaimoa. Jokaisen täytyy elää itse oma elämänsä.

Tulevaisuuttaan ei voi ennustaa ja tietysti se pelottaa. Rintasyöpä antoi syytäkin olla huolissaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tiedossa mitään syytä olettaa elämäni lyhentyvän muutamaan vuoteen. En aio uhrata itseäni pelkopeikolle. En aio kirjoittaa lapsille kirjeita heidän tuleviin juhlahetkiinsä. Minä aion olla itse paikalla osallisena heidän onnessaan.

Hyvää elämää etsimässä

Oman isäni kuollessa minua lohdutti ajatus, että kaikesta sairaudesta huolimatta hän oli elänyt hyvän elämän. Tämä ajatuksen haluan jättää myös omille rakkailleni. Haluan, että he hymyilevät miettiessään yhteisiä hetkiämme. Haluan, että he muistavat minun nauttineen elämän aallokoista, vaikka välillä olisikin ollut vähän myrskyisämpää.  Haluan, että he tietävät minun eläneen sellaisen elämän kuin itse halusin. Hyvän elämän!

Mutta mikä on hyvä elämä? En ole ihmiskunnan ensimmäinen enkä viimeinen, joka sitä pohtii. Kirjoitan omista ajatuksistani. Peilaan muiden ajatuksia omiin mietteisiini. Voisinko kokeilla kaikkia niitä keinoja, joiden kerrotaan edistävän hyvää elämää? Millä keinoin voisin tehdä elämän ilon ja onnen näkyväksi?

Ei kommentteja