Keskittyminen ei onnistu käskystä


Ei kukko käskien laula – eikä työntekijä keskity.


Olen nyt muutaman viikon pyrkinyt noudattamaan aivotutkijoiden suosittamaa uutta työntekomallia. Mutta ei se ole onnistunut aivan toivotulla tavalla.

Uusi työaikalaki

Tällä hetkellä työkulttuurimme on täynnä keskeytyksiä. Hypimme asiasta toiseen ja yritämme hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa. Kuitenkin aivomme kaipaavat pidempiä keskittyneen työskentelyn jaksoja. Vain niin ne ovat oikeasti tehokkaat ja tuotteliaat.

Uudessa työaikalaissa” osa työpäivistä varataan syventymistä vaativille tärkeille ja ehkä vaikeammille tehtäville. Monilla toimii parhaiten aamupäivän käyttäminen tähän.

Vastaavasti itselle voi luvata hoitavansa juoksevat silppuhommat iltapäivällä. Näin voi paremmalla omatunnolla lykätä työlistan täyttävien nakkien tekemisen hieman myöhemmäksi. Ja ne vaikeammat hommat eivät jää aina jalkoihin.

Sähköpostitkin voivat olla niitä vaikeita töitä

Minulla on parin viikon ajan ollut vakaana tarkoituksena noudattaa tuota ohjetta. Edellisenä iltana päätän, että seuraavan aamupäivän syvenny ja iltapäivällä on sitten lupa säheltää.

Todellisuus on osoittautunut melko toisenlaiseksi. Olen mm. huomannut:

  • Viikossa ei ole montaa aamupäivää, jolloin ei olisi palavereja.
  • Viikossa ei ole muulloinkaan pidempiä keskeytyksettömän työn mahdollistavia aikoja.
  • Niinäkin aamuina, joina kalenteri olisi mahdollistanut keskittyneen työn, en osannut itse käyttää tilannetta hyväksi.


Jonkin päivän pyhitin kokonaan sälälle ja sähköpostin tyhjentämiselle. Kylläpä tuntuikin huojentavalta saada hoidettua useita kauemman aikaa odottamassa olleita asioita.

Seuraavana päivänä oli helpompi päästä luomistilaan. Uusia ideoita ja ajatuksia syntyi mukavasti käsillä olevan vaikeamman asian kehittämiseen.


  • Oppi: Sähköpostin hankalammat tapaukset voi myös hyväksyä aamupäivän vaikeiksi töiksi. Kun saa ne pois omalta tehtävälistaltaan, ajatuksen kulku voi helpottua kivasti.


Pulpahtelevat ideat

Olen huomannut, että kun pääsen joustavaan luomistilaan, aivoni alkavat pulputa ajatuksia. Aivan kuin ajatukset olisivat innokkaina odottaneet oikeaa hetkeä pulpahtaa pintaa. Eivätkä ideat rajoitu vain käsillä olevaan asiaan.

Jotta voi jatkaa keskeytyksetöntä kehitystyötä, minun on saatava uudet ajatukset nopeasti kirjattua ylös. Muuten ne karkaavat ja ajatukset lähtevät vaeltamaan niiden perään. Sähköiset muistilaput täytyy olla näppärästi saatavilla ja käyttövalmiina.

Perinteinen kynällä paperille kirjoittaminen tuntuu kuitenkin toimivan minulle parhaiten. Paperin ja kynän käyttö iskostui selkärankaan koulu ja opiskeluaikoina. Ehkäpä juuri siksi kynän käyttö on minulle tietokonetta luontevampaa.

Ainakin siinä mielessä, että pystyn raapustamaan pienet muistiinpanot juurikaan käyttämättä aivokapasiteettiani. Eli kynä ja paperi täytyy olla heti näppiksen vieressä uusia ideoita varten.

Miksi siihen keskittyneen luovuuden tilaan pääseminen kestää niin kauan?

Opiskeluaikoina tuskastuin usein omaan työskentelytapaani. Vaikka oli täysin selvää mistä aiheesta minun olisi pitänyt harjoitustyöhön tai väitöskirjaan seuraavaksi tuottaa tekstiä, se ei vain syntynyt. Ei vaikka kuinka olisin kynää tai näppistä käskenyt.

Olin suorastaan vihainen itselleni, että tuhlasin aikaa mielestäni vääriin asioihin. Sähelsin kaikkea muuta, kunnes alkoi olla jo kiire saada valmista. Siinä vaiheessa sitten teksti alkoi virrata ja tulosta syntyä.

Jossakin vaiheessa ymmärsin, että tuon typerältä näyttävän sijaistekemisen aikana prosessoin ongelmaa. Kirjoittamislukon aiheutti itselleni tiedostamaton epätietoisuus ja asian jäsentymättömyys. Palaset eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa. Tekstiä ei siis ollut vielä mahdollista kirjoittaa.

Sitten yhtäkkiä oli kuin hanat olisivat auenneet ja harjoitustyöt valmistuivat ajallaan. Palat olivat loksahtaneet paikoilleen.

Ajan myötä olen oppinut luottamaan enemmän intuitiooni. Kun jokin asia ei tunnu hyvältä tai sitä on kovin vaikea pukea sanoiksi, vika ei ole minussa. En ole laiska ja aikaansaamaton. Asian jäsentely on vain vielä kesken. Kaiken sitova tärkeä idea puuttuu vielä kokonaisuudesta.

Ja kun se löytyy, ihmetyttää etten aikaisemmin sitä keksinyt ja saanut palapeliä nopeammin kasaan. Mutta ilman sitä puuttuvaa palaa, koko asia olisi jäänyt vajavaiseksi ja toteuttamiskelvottomaksi.

Viikon opit

Tämän parin viikon kokeilun aikana olen mielessäni palannut opiskeluaikojen oivalluksiini:

  • Myös minulla pieni kiire on paras motivaattori. Myös itse luodut aikataulut saavat aikaan kiireen tunteen. Monesti siitä on vain haittaa. Mutta joskus sitä voi käyttää omaksi hyväkseen.
  • Aamupäivän pyhittäminen vaikeille töille ei tarkoita, että niihin on käytävä käsiksi ennen aamukahvia. Voin hyvin hoitaa ensin alta muutaman sähköpostin. Samalla aivoni ja ajatukseni laskeutuvat päivän vaativampaan työtehtävään. Ja tulosta syntyy paremmin.


Ei kommentteja