Taas uusi diagnoosi


Diagnoosi: ADT (attention deficit trait) eli itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö
Ongelman aste: ajoittainen ja keskimääräinen
Diagnoosin varmuus ja pysyvyys: Hyvin todennäköinen, mutta elämäntapamuutoksella parantuva
Diagnoosin teki: minä itse



Perhe-elämä on monesti melkoista sähellystä

Naiset ovat tunnetusti moniajon mestareita. Miehiä väitetään putkiaivoiksi, jotka voivat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Herätyskello soi. Päästän koiran takapihalle. Istun pöntöllä hampaita pesten ja hiuksia harjaten. Toivottavasti meni oikeinpäin.

Annan lapselle vaatteet puettavaksi. Lämmitän itselleni maitoa kahvia varten. Samalla jääkaapin aukaisulla otan lapsen juoman maidon esille. Päästän koiran sisälle. Itselle ja lapselle mukit tiskikoneesta, jossa on edellisen illan puhtaat astiat. Se helpottaa tiskikoneen tyhjentämistä.

Lapsi levittää vaatteitaan lattialle. Ohi kiitävä teini vaatii allekirjoitusta myöhässä olevaan lupalappuunsa. Laitan vedet kahvinkeittimeen ja samalla heitän leivät paahtimeen. Lapsen toinen sukka on hukassa ja nostan sen esille sohvan alta.

Pyydän lasta pukemaan vaatteensa. Vien vesikannun kuivauskaappiin ja kaadan maidot lapsen mukiin. Huudan ovesta juoksevan teinin perään, ettei ilman aamiaista voi lähteä. Laitan maidot jääkaappiin ja otan samalla voileipätarvikkeet jääkaapista.

Kehotan lasta pukemaan vaatteensa. Haen paahtimesta pomppaavat paahtoleivät ja samalla lataan kahvinkeittimen. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja vien paahtoleivän ja maidon lapselle.

Käsken lapsen pukemaan vaatteensa. Kun kerran olen ruokapöydän vieressä kasaan sylin täyteen edellisiltana pöydälle jääneitä tiskejä ja vien ne tiskipöydälle.

Komennan lapsen pukemaan vaatteensa. Kurkut lapsen leivältä ovat tippuneet lattialla odottavan koiran suuhun. Annan lapselle lisää kurkkua. Istahdan pöydän ääreen kahvin ja leivän kanssa.

Mies kävelee keittiöön. Laittaa itselleen kahvia ja leivän. Istahtaa pöydän ääreen lukemaan lehteä.
Kovin tavanomainen aamu monessa perheessä.

Mutta kun sama jatkuu työpäivänkin läpi

Jotain on kuitenkin muuttunut viime vuosien aikana. Sähellys, multitaskaus, asiasta toiseen pomppiminen jatkuu läpi työpäivän.

Sähköpostit kilahtelevat laatikkoon ja vaativat nopeita vastauksia. Puhelin surahtelee viesteistä, kilkattaa twitter-toiminnasta, surisee insta-tykkäyksistä, hyrisee facebook-kommenteista, pärisee puheluista. Työkaverit pistäytyvät moikkaamassa ja kysymässä neuvoa ongelmaansa.

Istun kokouksessa, mutta naputan koneella vastausta aamulla tulleeseen sähköpostikysymykseen. Yritän seurata kokouksen puheenjohtajan ääntä, jotta tietäisin milloin on minun aikani esittää perusteltu mielipiteeni. Välissä vastaa työkaverin pikaviesteihin.

Pää on täynnä höttöä

Työ elää hetkessä ja vaatii nopeita liikkuja. Eri some-kanaviin tulleisiin viesteihin on vastattava reaaliajassa, muuten keskustelu voi riistäytyä korjaamattoman väärille urille.

Työmme ei ole niinkään fyysisesti raskasta, mutta pää on kyllä kovilla. Kunnon moniajopäivän jälkeen pää on aivan täynnä silppua. Monta asiaa ehdin aloittaa ja vähän edistää, mutta sainko mitään valmiiksi? Tai ainakaan loppuun asti ajateltua?

On vaikea rauhoittua, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Illallakin mieli hyppii aiheesta toiseen ja käsi hakeutuu puhelimen näytölle. Ihan nopeasti vain tarkistan mitä some-maailmassa on meneillään.

Onko vika työssä vai työntekijässä?

Asiasta on puhuttu jo useampia vuosia, mutta minä itse heräsin tähän vasta tänä syksynä.

Hesarissa oli aivotutkijoiden Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan haastattelu ”Nyt loppuu keskeyttely!” (tilaajille). En ole kyseisiä tutkijoita koskaan tavannut, mutta silti artikkelissa oli kuvattu minun tyypillinen työpäiväni. Tehtävästä toiseen hyppimistä ja jatkuvia keskeytyksiä. Pienempien tehtävien suorittamista ja sen keskittymistä vaativan homman välttelyä. Tehotonta ja kuormittavaa työtä.

Heillä oli jopa antaa tilalle nimi: ADT (attention deficit trait), itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö.

  • Keskittymiskyky heikkenee. 
  • Ihminen reagoi tavallista herkemmin erilaisiin keskeytyksiin. 
  • Ihminen on kuin jatkuvassa hälytystilassa valmiina hyppäämään pelastustoimiin. 
  • Rauhallisessakin tilanteessa keskittyminen on vaikeaa ja ihminen itse aiheuttaa keskeytyksiä yrittämällä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.


Aivotutkijoiden mukaan yhteiskuntamme on täynnä tällaisia ihmisiä. En siis olekaan ainut silpun ja moniajon kanssa tuskasteleva!

Diagnoosi on. Mutta miten on hoidon laita?

Nykyisessä tehoaikataulutetussa etätyökulttuurissa kahvitauot ovat harvinaista herkkua. Kun olet toimistolla, muut ovat etätöissä, eikä kukaan houkuttele kahvitauolle. Kun olet etätöissä, silloinkaan kukaan ei houkuttele kahvitauolle.

Aivotutkijat suosittavat työpaikoille tyhjiä hetkiä, jolloin ihminen rauhoittuu vaikka kahvikupin ääreen ilman älypuhelimia. Jutellaan aivan tyhjänpäiväisiä tai vaikka katsellaan, kun tuuli liikuttaa puiden lehtiä. Näiden taukojen jälkeen aivot jaksavat aivan toisella tavalla keskittyä pitkäjaksoisempaan, tuottavaan työhön.

Huotilaisella ja Moisalalla oli hyviä näkemyksiä ADT:stä toipumiseen. Niitä minun täytyy testata. Voin vaikka kertoa teillekin, kuinka elämäntaparemonttini onnistuu tältä osin.

Mutta nyt otetaan kupponen kahvia ja tuijotellaan seiniä.


Ei kommentteja