Onko kaikki hyvin? Mihin katosit?



Olipa ihana kesä! Aurinkoa ja lämpöä riitti.

Pitkä kuuma kesä

Useana kesänä talviturkkini on jäänyt heittämättä. Tänä vuonna edes minä en voinut vastustaa vilvoittavia uimavesiä. Uimavedet olivat minunkinlaiselleni vilukissalle sopivia.

Jos me ihmiset olimme ihmeissämme kuumasta ja kuivasta kesästä, niin oli luontokin. Mansikat kypsyivät jo juhannukseksi. Ensimmäisiä sieniä sai kuitenkin odottaa pitkälle syksyyn.

Mansikkasato oli aikainen, mutta kuivuus verotti sitä melkoisesti. Tällä kertaa emme saaneet yhtään mansikkaa pakkaseen asti. Mutta onneksi mustikoita tuli senkin edestä.

Elokuussa sienisatokin näytti menetetyltä. Metsä oli aivan tyhjä. Ei edes myrkkysieniä näkynyt. Sateiden jälkeen olikin sitten melkoinen ihme, kun sienet suorastaan poksahtelivat pintaan.

Kaksivuotiskontrollipaniikki

Kaksivuotiskontrollini oli jo toukokuussa. Rinnassa tuntuneen muhkuran vuoksi kontrollia aikaistettiin. Olin tietysti tyytyväinen, ettei kuvauksia tarvinnut odottaa loppukesään asti. Mutta paniikkia pukkasi, kun kuulin kuvausten ajankohdan.

Kontrolli olisi toukokuun viimeisellä viikolla, juuri ennen perheemme toisia lakkiaisia. Melkoisia takaumia kahden vuoden taakse. Silloin diagnoosi iski keskelle perheemme ensimmäisiä lakkiaisvalmisteluita.

Olin aivan varma, että kahden vuoden takainen toistuisi. Eihän tämä aikataulu voinut olla pelkkää sattumaa.

Ajatukset pyörivät päässäni yhtenä sykkyränä:

  • Milloin olisi paras ajankohta pitää sairauslomat?
  • Olisiko mahdollista, että toisella kerralla diagnoosi ei järkytä maailmaa raiteiltaan?
  • Kenelle kertoisin diagnoosista? Kertoisinko kenellekään? 
  • Voisiko hoidot käydä läpi ilman pitkiä sairauslomia? Sairauslomat säästäisin siihen hetkeen, kun työnteko loppuisi pysyvästi vääjäämättömän lähestyessä. 
  • Tällä kertaa minun olisi pakko tottua peruukkiin. Ilman peruukkia työntekö ei onnistuisi, koska kaljun huomaavat kaikki.


Ei syövän uusintaan viittaavaa eikä jatkotoimenpiteitä edellyttävää!

Näissä ajatuksissa istuin odottamassa vuoroani mammografiaan ja ultraan.

Ultraava lääkäri kertoi heti tutkimusten tulokset. Ei syövän uusintaan viittaavaa eikä jatkotoimenpiteitä edellyttävää. Seuraava kontrolli vuoden päästä.

Itkuhan siinä taas pääsi. Helpotuksesta!

Kesä ja kärpäset

Vuosikontrollipaniikki oli jo toukokuussa. Minun ei siis tarvinnut pilata kesää peläten pahinta. Sain nauttia kesästä ja kärpäsistä. Auringosta ja kukista. Some-hiljaisuudesta. Syövättömistä ajatuksista.  Ja kyllä minä nautinkin.

Kaikkia siis (toistaiseksi) hyvin!

Ei kommentteja