Kuolleiden muistopäivä - iloa vai murhetta?


Kävimme viikonloppuna katsomassa uuden elokuvan Coco. Siinä musiikkia rakastava poika seikkailee elävien ja kuolleiden valtakuntien välillä.

Kyseessä on lasten animaatioelokuva. Silti siinä kuvattiin hienosti meksikolaisten tapaa juhlia kuolleiden sukulaisten muistoa.

Vaikka kuolema itse on surullinen ja pelottava, kuolleiden muistojuhlat olivat iloiset ja jopa riehakkaat.

Meksikolaisten kuolleiden päivä 

Meksikolaisten kuolleiden päivä kosketti minua niin, että täytyi mennä nettiin etsimään lisätietoa.

Kuolleiden päivää vietetään Meksikossa marraskuun ensimmäisinä päivinä. Silloin ihmiset muistelevat kuolleita läheisiään. Haudoille viedään kukkia ja kynttilöitä. Haudoilla voidaan istua vaikka koko yö yhteisten muistojen parissa.

Alttareille ja juhlapöydille katetaan ruokaa, juomaa, kynttilöitä sekä vainajan kuvia ja lempiesineitä. Perheet syövät yhdessä ja kertovat tarinoita kuolleista henkilöistä.

Uskomuksen mukaan kuolleiden henget vierailevat kerran vuodessa perheidensä luona. Se on yhteisen ilon ja juhlan hetki.

Minusta tämä kuulostaa ihanalta ja kovin lohdulliselta.

Suomalainen pyhäinpäivä

Onhan meillä Suomessakin pyhäinpäivä, jolloin muistellaan kuolleita. Mutta supisuomalaiseen tapaan tunnelma on synkkä ja ehkä jopa ahdistava.

Meidän tapamme kunnioittaa menneitä sukupolvia on hiljaisuus. Ilonpito olisi rienausta.

Minä toivon iloa ja hyvä muistoja

Sitten joskus kun minä liityn muisteltavien joukkoon, toivon muisteloihin liittyvän enemmän iloa ja riemua kuin synkkämielisyyttä.

Toivon, että pöydässä on kuohujuomaa ja jälkkäriherkkuja. Ihmiset ovat iloisia ja puhetta riittää. Aivan niin kuin perheemme yhteisillä illallisilla nykyäänkin.

Toivon, että rakkaiden mielessä päällimmäisenä ovat yhteiset ihanat muistot.

Ei kommentteja