Joulu on tehty piparista, manteleista ja jouluperinteistä


Minkälaisia jouluperinteitä teidän perheessä on? Ovatko ne peräisin omasta lapsuudestasi? Vai ovatko ne kenties uudistuotantoa?

Meidän perheessä kumpikin vanhempi on tuonut omasta lapsuudestaan muutamia jouluperinteitä. Mutta yllättävää on, kuinka paljon meille on muodostunut aivan omia tapoja. Meillä onkin sanonta, että jos se on tehty kerran, voi sitä jo kutsua perinteeksi.

Joulusauna kuuluu lämmittää heti aamulla

Minun lapsuudessani aatto aloitettiin aina joulusaunalla. Vuoden kaikkina muina viikkoina sauna lämmitettiin keskiviikko- ja lauantai-iltana. Mutta jouluaattona isä lämmitti saunan jo ennen kuin me lapset olimme heränneet. Kyllä olikin jännä fiilis kömpiä suoraan sängyn lämmöstä saunanlauteille. Siitä se joulun vietto pääsi lempeästi liikkeelle.

Lapsuuden aamusaunoihin oli selkeän funktionaalinen syy: jouluaattomme olivat sen verran täynnä ohjelmaa, ettei saunaan ehtinyt kuin aamuvarhaisella.

Meidän omassa perheessämme on aikalailla omaksuttu joulun aamusaunan perinne. Tai useammin se on kyllä meillä päiväsauna, mutta edelleenkin nuoriso kömpii saunan lauteille suoraan sängynlämmöstä.


Tuoko manteli onnea vai tiskivuoron?

Mieheni perheessä syötiin aina riisipuuroa joulurauhanjulistuksen aikaan. Sama tapa on rantautunut omaan perheeseemme. Riisipuuro on mukavan kevyt lounas aikaisin heränneille, jouluillallista odottaville vanhemmille ja herkullinen aamiainen nuorisolle. Muutaman kerran olemme jopa muistaneet aukaista televisiosta oikean kanavan kuullaksemme joulurauhan julistuksen. Löytyyköhän se muuten Netflixistä? Olisi niin paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi ajoittaa puuron syöntiä tiettyyn kellonlyömään.

Mutta mitä teillä tarkoittaa, jos saa joulupuurosta mantelin? Tässä kiistassa ei meillä edelleenkään ole sanottu viimeistä sanaa. Mielipiteet jakautuvat tasan tiskivuoron ja onnenpekan välillä.


Joulukirkko rauhoittaa kiireisen mielen

Minun lapsuudessani kirkossa käytiin häissä, hautajaisissa ja jouluna. Eli lähinnä siis vain jouluna. Jouluaamun saunan ja joulukirkon väliin mahtui aina kovasti hyörinään. Ehkä siksi olikin niin tunnelmallista ahtautua täpötäyden kirkon penkkiin laulamaan joululauluja. Muidenkin mielestä joulukirkko taisi olla rentouttava paikka, sillä ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun vierustoverin pää alkoi nuokkua saarnan aikana.

Joulukirkossa käynnistä on muodostunut jouluperinne myös meidän perheeseemme. Tai voisin paremminkin sanoa, että meillä on perinteenä yrittää käydä joulukirkossa. On se toki onnistunut muutaman kerran, mutta jäänyt yritykseksi useammin.

Yhtenä jouluna alkoi kova lumipyry riisipuuron syönnin jälkeen. Lunta tuprutti niin kovasti, ettei mökkitietämme pitkin päässyt enää autolla joulukirkkoon. Lähdimme sitten koko perhe joulukävelylle lumisateeseen. Kylläpä olikin tunnelmallista. Hämärtyvässä illassa pieni enkelikuoro lauloi joululauluja valtavan suurien lumihiutaleiden tanssiessa ympärillä.

Jouluyön hiekkakakut

Toisena ja jonain kolmantenakin jouluna tarkoituksemme oli mennä ihanaan Puotilan kappeliin aattoillan hartauteen. Yllättävän moni muukin oli samoissa ajatuksissa. Jonotimme kiltisti kappeliin. Meidän edellä olevat pääsivät sisään, mutta juuri meidän kohdalla kappeli täyttyi, emmekä sopineet joulukirkkoon. Koska ilta oli yllättävän lämmin, kävimme jälleen joulukävelyllä laulamassa joululauluja. Samalla päädyimme myös läheiselle hiekkarannalle tekemään hiekkakakkuja jouluyön hämärässä.

Perheemme muistoissa elää useampi versio näistä jouluyön hiekkakakuista. Toisen mielessä yö oli hämärä ja toisen mukaan aurinko paistoi. Todennäköisesti kumpikin ovat oikeassa. Me vain olemme tehneet jouluhiekkakakkuja useamman kerran. Siitäkin on siis muotoutunut perheemme jouluperinne.

Ei kommentteja