Iloiset ajatukset tuovat elämään aurinkoa, harmaat synkkyyttä


Muistatko vanhojen aikojen valokuva-albumit? Niissä aina aurinko paistoi, juhlittiin synttäreitä, avattiin joululahjoja, naurettiin yhdessä pitkä pöydän ääressä.

Aika on kullannut myös lapsuuden muistot. Silloin kesät olivat kuumia ja täynnä noita valokuva-albumeissa kuvattuja iloisia perhejuhlia.

Facebookin kauniit kuvat eivät ole koko totuus

Nykypäivän somekanavat ovat melko lailla korvanneet valokuva-albumit. Kun katselee toisten postauksia etelän lomista, herkullisista illallisista, upeista juhla-asuista, kuntosalilla trimmatuista vartaloista ja täydellisistä kulmakarvoista, tulee helposti illuusio kaikkien muiden täydellisestä elämästä. Oma elämä kun ei todellakaan ole ainaista auringonpaistetta. Iskee somekateus.

Vaikka kyllähän me kaikki tiedämme, etteivät facebookin kauniit kuvat ole koko totuus. Jokainen valitsee julkaisuihinsa onnistuneimmat kuvat ja hauskimmat sattumukset. Niinhän minä itsekin teen.

Myös epäonnistuneista projekteista on välillä virkistävää kuulla. Pahanpäivän vuodatus tuo inhimillisyyttä julkaisuihin. On helpottavaa huomata, että jollain toisellakin voi olla huono päivä. Mistähän se johtuukin, että toisten harmistukseen on helpompi samaistua kuin ylitsepursuavaan onneen?


Esitä iloista kunnes tunnet itsesi iloiseksi 

Sanotaan, että mitä useammin itse hymyilee, sitä enemmän näkee ympärillään hymyileviä kasvoja. Onnelliset ajatukset ruokkivat onnellista oloa. Ystävällisyys luo ystävällisyyttä. Ja näin positiivinen noidankehä on valmis.

Esitä iloista kunnes tunnet itsesi iloiseksi. Melkoista itsepetosta. Mutta haittaako tuo, jos se antaa aurinkoa elämään?

Sen ainakin tiedän, että synkät ajatukset pimentävät päivän ja tuovat harmautta elämään. Toki aina ei löydy voimia nostaa itseään synkkien ajatusten suosta. Mutta jos se on mahdollista, niin miksipä ei voisi ainakin yrittää esittää itselleen iloista.


Ilonkierrettä elämään

Ilonkerjuu-projektini yksi tarkoitus on tehdä onnen hetket näkyviksi. Kyllähän niitä omasta elämästä löytyy, kun vain keskittyy katsomaan. Kostean koirankuonon hellä hipaisu. Rakkaudella valmistettu illallinen. Sydämet Whatsupissa. Iltasadun jälkeen korvaan kuiskattu: ”Äiti, minä rakastan sinua.” Ne vain hautautuvat niin helposti arjen sähellyksen alle.

Jos somepostaukseni tuntuvat liian imeliltä, älä hermostu. Minä vain luon ilonkierrettä elämääni.

Ei kommentteja